21.8.2013

Koulustressausta ja puuttuva tulevaisuus

KOLLAASIviisaus QUOTEEE1
Kuinka vaikeeta voi olla ottaa kirja käteen ja alkaa opiskelemaan. Kirjojen paino tuntuu nousevan ainakin 1000 kg:aan opiskelusta puhuttaessa. Käyn lukiossa abi-vuotta ja nyt syksyllä olis tarkotus kirjoittaa historia ja ruotsi. Mä kysyn itteltäni koko ajan, että miks mä en oo voinut panostaa opiskeluihin enemmän, sillä nyt ylppäreihin lukeminen tuntuu ihan ylivoimaselta ja kaikki tuntuu menevän päin persettä. 
Miks mä en voinu alottaa jo kesällä kunnon lukemista? Mä oon ihmisenä sellanen, joka ei jaksa stressata kouluasioista. Se on periaatteessa hyvä asia, mutta se kuitenkin on johtanu siihen, että mulla on hälläväliä-asenne. Ja nyt kun on koko urakka on loppumassa, mä en osaa tehdä muuta ku stressata. Mulla tulee iltasin semmonen olo, että en voi nukkua, ku mun tarttis vaan lukee kokoajan. Lisäks tuntuu siltä, että mä en tuu ikinä selvitytymään hyvin kirjotuksista. Muutenkin vaadin itteltäni yleensä liikoja ja saatan jäädä huonon lopputuloksen jälkeen vaan surkuttelemaan tulosta, olin sit panostanut tai en. Useemmiten en ole. 

Seuraava stressin aihe on koko tulevaisuus! 15-vuotias Sonja ei tiennyt, mitä haluaa tehdä isona ja päätti hakea vastentahtoisesti lukioon pelkästään saadakseen lisäaikaa. Nyt lähes 3 vuotta myöhemmin mä oon täysin samassa tilanteessa. Eihän kaikki aikuisetkaan tiiä, mitä ne haluaa ja silti meiltä keskenkasvusilta vaaditaan tollasta. Tiiän haluavani joko Tampereelle tai Seinäjoelle. Tampereelle, koska se olis lähellä kavereita, perhettä ja sukulaisia. Seinäjoelle taas, koska olisin valmis muuttamaan yhteen kultani kans sinne, koska tiedän hänen sinne haluavan. Mut mitä sitte, jos elämäntilanne sattuiski muuttumaan, vaikka se ei tällä hekellä ainakaan oo odotettavissa? Olisko mulla sielä ketään oikeesti tärkeetä ihmistä? Mulla ei myöskään oo tietookaan alasta, mitä haluaisin opiskella. Sekin on ongelma sinänsä, sillä tuskin on mitään järkee alkaa opiskelemaan jotain, mikä ei kiinnosta. Mutta kun mikään ei tunnu kiinnostavan. Mitä silloin pitää tehdä? Mennä varmaan autiolle saarelle häpeämään. 

Te jotka ootte vasta lukionne alottanu, niin vaikka voi tuntua vaikeelta, niin tehkää läksynne. Se oikeesti helpottaa ihan älyttömästi sitä loppurupeamaa. Onko muilla samanlaisia ongelmia? Outoo kirjottaa tavallisten päiväntekemis-höpinöiden sijaan välillä jotain henkilökohtasempaa.

2 kommenttia:

  1. Tässä serkkutytön viisas neuvo kokemuksen syvällä rintaäänellä: sulla on aikaa! Mä oon vasta 20-vuotias, kolme koulua alottanut peruskoulun jälkeen, enkä mitään oo jaksanut käydä loppuun asti. Oon kokeillu lukioo, cateringia ja parturi-kampaajan alaa, mutta mistään ei oo tullut mitään. No, menin töihin ja mietiskelin hetken aikaa, että mitä haluan tehdä. Nyt oon toteuttamassa sitä, mitä arvelen haluavani tehdä isona. Ja jos joskus haluan tehdä jotain muuta, niin onhan mulla koko loppuelämä aikaa opiskella ja vaihtaa alaa. Eihän kukaan varmaan nykypäivänä jaksa koko loppuelämäänsä tehdä sitä työtä, mihin on peruskoulun jälkeen opiskellut kolme vuotta. Anna aikaa itelles, äläkä stressaa turhista. Sitäpaitsi, kukaan ei tuu koskaan missään työpaikassa kysyyn sulta, että montako ällää oot kirjottanu ylioppilaskirjotuksissa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta toikin :) kiitos piristävästä kommentista

      Poista