7.5.2014

Sleep is the best meditation

Mä nään jokayö toinen toistaan oudompia unia. Voisin jopa, sanoa että rakastan nukkumista ihan vaan pelkästään unien takia. Mikään ei oo ihmeellisempää, kuin päästää oma pääkoppa valloilleen ja katsoa, mitä se saa aikaan. Aattelin listata muutamia mieleenpainuneita unia. Osa on sellasia, jotka mä oon nähnyt ihan pinenä lapsena ja osa on ihan viimeajoilta. Unet on listattuna aikajärjestyksessä eli ensimmäisenä on vanhin.

unia Mä oon kotona. Yhtäkkiä mun naamaan rupee sattuun ja oon ihan paniikissa. Katson peiliin ja tajuan mun kasvojen repeevän silmän alapuolelta. Repeemä leviää kokoajan pidemmälle ja oon ihan paniikissa. En tiedä mitä tehdä. Alan menettämään myös puhekyvyn. Juoksen äitin luo ja yritän pyytää soittamaan ambulanssin. En onnistu. En pysty sanomaan mitään. *herään*

Mä nukun omassa sängyssäni. Tai ainakin yritän. Suoristan peiton, niin ettei siihen jää rypyn ryppyäkään. Yhtäkkiä mun huoneeseen ilmestyy joukku eläimiä. Ne tulee hyppimään mun sängylle. Mä meen paniikkiin. Yritän suoristaa peittoa uudelleen, mutta aina uudestaan ja uudestaan eläimet tulevat hyppelemään sille. 

  unia2 Juoksen pakoon. En edes tiedä mitä. On täysin pilkkopimeää. Mun jalat ei meinaa kantaa, mutta juoksen silti. Yritän nähdä jotain. Mun silmät ei meinaa pysyä millään auki. Ne painuu kiinni väkisin, vaikka kuinka yritän. Näen valoa, mutta mun silmät, ne vaan painuu kiinni.

Oon mun kullan tykönä syömässä. Yhtäkkiä ovikello soi ja mun vaari ja perhe tulee käymään. En tiedä miksi. Ne istuu syömään ja lupaan esitellä äitille ja pikkuveljelle taloa. Menemme alakertaan. Yhtäkkiä jokainen elävä olento haluaakin tappaa mut - myös mun perhe. Mä katson hätäisenä ympärilleni ja tajuan, että huoneet näyttää väärältä. Mun päähän pälkähtää, että tää on vaan unta ja alan lentämään. Yritän lentää pakoon murhanhimoa. Lopulta, mä pakotan itteni heräämään. 

Me ollaan kotona mun veljien kanssa. Mun on tarkotus viedä ne aamulla kouluun. Nousumme autoon ja lähdemme ajamaan kunnes löydämmekin itsemme ojasta. Joku tulee. Se lähestyy. Meidät napataan ja otetaan vangeiksi. *muistikatkos* Tajuan, että meidät napanneet henkilöt murhaavat ihmisiä ja ottavat jokaiselta vain yhden ruumiinosan. Kaikista niistä ruumiinosista ja elimistö aiotaan rakentaa uusi ihminen "morsian." Sillä on jotain uutta, vanhaa ja lainattua. Kaikki on peräisin murhatuilta íhmisiltä. Yritän selittää, kuinka hullua kaikki on. *herään*

IMG_4251

Maailma on täynnä zombeja, mutta me ollaan löydetty turvapaikka. Se on pitkä käytävä, jolla on ehkä jopa tuhansia ovia. Jokaisessa ovessa on lukko ja huoneisiin mennään yöksi nukkumaan. Tulee ilta ja mua väsyttää. Siirryn omaan huoneeseeni, jonkun tuntemattoman kanssa. Herään rapinaan. Joku ravisuttelee mun huoneen lukkoa. Kuulen mörinää. Sen on pakko olla zombi. Mun huoneen lukko on epäkunnossa. Se pääsee sisään. *herään*

Me ollaan kaikki porukalla mökillä. Illalla mä huomaan mun kavereideni (ja muutaman hahmon True Bloodista) palvovan jotakin ja kumartelevan. Yhtäkkiä talon ulkopuolella on poika, joka syö sipsiä ja mun käsketään olla päästämättä sitä sisään. Se ei kuulemma ole kunnon ihminen. Joku saa pojasta tartunnan. Tartunta leviää muihinkin. Ihmiset ei ole enää, mitä ne oli ennen, vaan kaikkien päämääränä on tappaminen - etenkin mun tappaminen. Yritän pakoon kahden tutun  ja poikaystäväni kanssa. Pääsemme pitkälle, mutta lopulta olemme esteen takana jumissa. Menemme jonnekin huoneeseen piiloon, kunnes kultani alkaa syömään sipsiä ja sairastuu myös. Sisällä ollut ihminen on poissa ja jäljellä on murhanhimoa täynnä oleva hullu. Me yritetään soittaa poliisille. Ne lupaa aina tulla paikalle, mutta kukaan ei koskaan tule. *herään*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti