2.11.2014

31.10.2014 ♡ two lovely years

twoyears 1414785832469 Kaks vuotta. Kaks kokonaista vuotta täynnä. Vastahan meille tuli vuosi täyteen. Vastahan me alettiin seurustelemaan. Aika tuntuu lentävän niin kuin siivillä. 

Mä muistan kuinka mulla tuntu menneen kaikki usko miehiin. Että ei löydy yhtäkään kunnollista tai sopivaa. Kaikki tuntu olevan joko kusipäitä tai no, yksinkertasesti kusipäitä. Syys-lokakuun alussa Eetu rupes laittamaan mulle viestiä. Mietin vaan, että kukahan tääkin taas on - ehkä yks kusipää muiden joukossa. 
   Viestiteltiin aikamme. Sitten me nähtiin mukamas romanttisesti pienellä autoajelulla, jolla oli Eetun kaveritki mukana. Mä yritin selittää jotain, kuinka mä haisen navetolle. Muuta en ees muista. Kaikki tuntu yhtä aikaa oudolle ja hyvälle. Totesin kuitenki, että ehkä miehet ei aina oo niin kamalia. Ehkä on myös niitä, jotka osaa oikeesti välittää.

Sitten koitti 31.10.2012 ja Eetu laittoi mulle vähän kierrellen viestiä, että ollaanko me nyt sit yhessä. Vastasin myöntävästi. Tuntuu niin oudolle ajatella niitä alkuaikoja, kun ei oikein tiennyt, mitä kehtais toiselle sanoa tai miten pitäis käyttäytyä, ettei mua pidettäis tyhmänä.
   Eetu on yks niistä harvoista ihmisistä, joiden seuras mä oon täysin oma itteni: voin päästää suustani kuinka tahansa tyhmiä vitsejä, voin nauraa hulluna omille ajatuksilleni ihan rauhas, eikä se pidä mua sekopäänä (todellaki, mulle ei tartte joskus sanoo muuta kuin tyyny ja mä meinaan kuolla nauruun), voin piereskellä ja röyhtäillä ja olla niin epänaisellinen ku ikinä haluan, voin esittää jotain älyttömiä pullotansseja (älkää kysykö) ja voin käydä vessassa ovi auki ilman mitään stressiä. 
   Me saatetaan kaveriporukassa juttujen välillä kattoo toisiamme ja tajuta, mitä toinen tarkottaa. Meidän huumorintaju on niin kamalaa, että sitä tuskin kukaan muu tajuis. Me nauretaan kilpaa toistemme tyhmille ilmeille. Mä saan Eetun kattomaan tyhmiä naisten hömppäsarjoja, eikä tulis kuuloonkaan, että mä lukisin kokeisiin jossain muualla kuin Eetun kainalossa.

Kaikki ei oo ollut ruusuilla tanssimista. Ei todellakaan. Me ei olla täydellinen pari, eikä täydellisiä ihmisiä. Me riidellään, valitetaan likasista sukista lattialla ja joskus tekis mieli vaan olla edes yks päivä omas rauhas. Silti me rakastetaan toisiamme ja pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kaikki aina vaan sujuu.
   En mä ees vois kuvitella eläväni kenenkään muun kanssa. Mä nään tulevaisuudeni Eetun, omakotitalon ja pari lasta (ja ehkä mä haluun ottaa joskus myös ne miljoona kissaa). Eetu 


1 kommentti:

  1. Onnea teille vielä näin jälkikäteen! :) Tykästyin tosi kovasti sun blogiin, sait uuden lukijan, hihi:)

    <3: Jasmin N | littlethingswithjassy.blogspot.com

    VastaaPoista