10.11.2015

But someone is always better, more beautiful, wiser...

Aina joku on fiksumpi, aina jollain on kauniimmat vaatteet kuin sulla, aina jollain on enemmän rahaa ja parempia meikkejä, aina jollain on nätimmät kasvot, pidemmät silmäripset ja täydellisempi kroppa - olispa mullakin... 
   Mä voin vaan kuvitella, kuinka monen ihmisen ajatusmaailmaan nää asiat kuuluu. Onko olemassa ketään, joka ei haluaisi olla parempi ja kauniimpi versio itsestään tai kokonaan joku muu. Milloin ulkoisista asioista tuli näin tärkeitä? 

Mä saatan löytää itseni selailemasta tuntikausia toinen toistaan täydellisempiä kuvia, blogeja ja ylipäänsä kuvia "täydellisistä" ihmisistä. Miksi? Mitä mä tästä hyödyn? Mä perustelen asian niin, että haen inspiraatiota. Ja vaikka asia onkin suurimmaksi osaksi näin, niin uskon näiden silti samalla syövyttävän aivojen perimmäiseen nurkkaan ajatuksen siitä, kuinka itse tulisi myös omistaa täydellisen tuuheat hiukset, tasainen iho, yms. Jotenkin se inpiraatio tulisi osata hakea niin, että samalla ei tulisi mollattua itseään huonommaksi. 
   Miksi itsestään etsitään vain niitä huonoja puolia? Miksi niihin hyviin asioihin on niin vaikea keskittyä. Mä mietin mun huonoja puolia ja voi kuinka pitkän listan mä voisin kirjottaa kertaistumalta- en tykkää hymyillä leveesti, koska mun naama näyttää silloin pyöreeltä ja nenä entistä isommalta, voi kunpa mulla olis pidemmät ja paksummat hiukset tai edes kapeampi vyötärö. Litania tulee kuin apteekin hyllyltä... Entä ne hyvät puolet? Niitä pitääkin pohtia paljon pidempään.
   Mä en usko, että muut ihmiset huomaa meidän niin sanottuja "huonoja puolia." Miettikää tilannetta, jossa ootte nolanneet itsenne täydellisesti. Kuinka moni sen muistaa vielä puolen vuoden päästä? Tasan yksi - minä itse. Koko maailma tuntuu pyörivän oman navan ympärillä. Todellisuudessa me ollaan yks pieni muurahainen, joka voi menestyä vain tuomalla ne parhaimmat kortensa kekoon.

IMG_8167

Moniko muistaa telkkarista aikoinaan tulleen Winx -sarjan ja ne täydellisen pitkäjalkaset ja kapeevyötäröiset tytöt? Muistan kuinka mä ihailin niitä ja toivoin näyttäväni samalla, vaikka hei, ne oli vaan piirroshahmoja! Ihmisille syötetään kuvaa täydellisestä ihmisestä pienestä pitäen. 
   Ennen ihannekuvia loi tv-sarjat ja lehdet. Nykyään on sosiaalinen media - tuttavallisemmin some. Some tuntuu olevan kokoajan läsnä. Aamulla ensimmäisenä tarkistetaan uusimmat instakuvat ja illalla viimeisenä snapchat ja voi luoja, kuinka monta tuntia näiden välillä käytetään aikaa nenä puhelimen ruudussa. 
   Mä sain mun ensimmäisen puhelimen 9-vuotiaana. Nykyään olis korkeintaan noloo, jos sen ikäsellä ei olis puhelinta vai mitä. Toki ykkösluokkalaisen pitää voida tarvittaessa soittaa vanhemmilleen, mutta tarviiko olla sitä hienointa mallia, josta löytyy jo vakiona facebook tai ylipäänsä netti. Mitä tapahtuu, kun 7-vuotias saa puhelimen ja luo instagramitilin ja katsoo youtubesta toinen toistaan kauniimpien gurujen meikkivideita? Elämänkuva vääristyy ja perusoletukseksi muovautuu se, että jokaisella on luonnostaan tuuheat hiukset ja täydellinen kroppa. Luultavasti ihminen jossain vaiheessa oppii ymmärtämään, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää, mutta ymmärtääkö pieni ihmismieli kuitenkaan sitä, että itse on täydellinen juuri sellasena kuin on.

IMG_8157

Entäs sitten se, kun somessa nykyään esitellään ostoksia ja toinen toistaan kalliimpia merkkilaukkuja. Kuvitellaan, että ei voi olla upea ilman Vuittonin laukkua tai Korsin lompakkoa tai ihminen tulee jotenkin paremmaksi yksilöksi, kun omistaa paljon hienoa tavaraa. Joku saattaa himoita esimerkiks uutta hajuvettä ja sen ostettuaan himoitteekin jo seuraavaa tavaraa ja unohtaa kokonaan iloita jo omistamaansa tuotetta. Somessa me saatetaan ajatella, että esimerkiks, mitä enemmän hienoja vaatteita meillä on, sitä kivempia kuvia me saadaan ja tätä kautta me saadaan lisää seuraajia ja tykkäyksiä. Osataanko me enää edes iloita siitä, mitä meillä jo on - halutaan vaan lisää. Tai mitä me tehdään niillä miljoonilla tykkäyksillä?

Aina joku on kauniimpi tai omistaa arvokkaampia tavaroita. Pitäis osata lopettaa vertailu, mutta miten. Mitä hyötyä siitä edes on? Mihin me tällä kaikella pyritään? Mä ainakin ajattelen, että ihminen teoillaan tavoittelee onnea. Ihminen haluaa olla onnellinen ja kuvittelee saavansa onnen ostamalla uuden laukun, näyttämällä täydelliseltä tai saamalla sata uutta tykkääjää - nää saattaa antaa hetkellisen hyvänolon tunteen, mutta ei sitä varsinaista onnea. Kuitenkin perusluonne ihmisellä tuntuu olevan aina se, että halutaan uutta tavaraa.
   Pitäisi osata keskittyä välillä siihen mitä meillä jo on ja niihin asioihin, jotka loppujen lopuksi on tärkeimpiä. Perhe, ystävät, koti - mitä jos nää asiat otettaisiin kaikki pois. Olisko silloin onnellinen? Entä jos sulta otettais pois telkkari, 30 seuraajaa instagramissa, kymmenen ylimäärästä paitaa, jotka ostit hetken mielijohteesta tai se ihan kivalta näyttänyt kynttelikkö? Mitä jos välillä keskittyis johonkin muuhun kuin materiaan tai ulkonäköön ja lopettais ittensä vertailemisen. Miks tää maailma tuntuu välillä niin pinnalliselta?

IMG_8172

Voin myöntää ite syyllistyväni moniin näistä asioista. Himoitten tälläkin hetkellä liian montaa uutta tavaraa ja pari päivää sitten taisin youtubesta klikata videoo, jossa neuvottiin, kuinka kasvattaa pidemmät silmäripset. Siis oikeesti. Ehkä mä vielä jonain päivänä opin arvostamaan jokaista piirrettä ittessäni ja olemaan himoittematta jokasta kallista merkkilaukkua.
   En silti väitä, etteikö olis ok ostaa sitä kauan himoittemaansa Vuittonia, yrittää kasvattaa pidempiä silmäripsiä tai jakaa ostoksiaan somessa. Kannattaa miettiä, mikä on motiivi näiden tekojen takana. Mä ainakin tykkään kuvata mun ostamia asioita ja jakaa kuvia niistä blogissa, koska näin mä annan muille inspiraatiota ja koostuuhan blogit paljon muustakin kuin ostoksista. Ja kyllä, mä aion jonain päivänä ostaa hieman arvokkaamman laukun, jonka kyljessä komeilee merkki - aion ansaita sen työllä ja tuleehan se kestämään varmasti kauemmin kuin ykskään mun halppislaukuista. Ja saatanpa kokeilla ripsienkasvatusvinkkejäkin. Mut mä teen nää asiat oman itseni takia, koska mä tuun iloseks niistä.

Mutta koko postauksen keskimmäinen pointtihan on se, että älkää vertailko itseänne muihin, älkää ostako asioita nostaaksenne itseänne ylöspäin somessa, oppikaa arvostamaan niitä omia hyviä piirteitänne, opetelkaa lukemaan somea rivien välistä - kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja keskittykää siihen, mitä teillä on, eikä siihen mitä teiltä vielä puuttuu.

Niin kliseinen aihe kuin tää onkin, niin silti tää on äärimmäisen tärkeä!

8 kommenttia:

  1. Tosi hyvin kirjotettu postaus, oon sun kanssa samaa mieltä! Terveydestäkään ei osata olla iloisia, mutta kun se menee niin toivois vaan koko ajan että olis taas terve. Tykkään muuten myös tosta ekasta sun kuvasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Jep! Monet pitää terveyttäkin, niin itsestäänselvyytenä ja sen tärkeyden tajuaa vasta kun itse sairastuu. Mä harrastan nykyään paljon liikuntaa ja oon sitä kautta oppinut arvostamaan todella paljon terveyttä - koko päivä tuntuu menevän pilalle jos sattuu ilmestymään edes pientä flunssanpoikasta, eikä voikaan tehdä sitä rakastamaansa hikijumppaa.

      Poista
  2. Aivan mahtavasti kirjotettu♥ Itselläni on välillä ihan samoja ajatuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Oli jotenkin tosi vaikee pukee tää asia sanoiks, mut ilmeisesti onnistuin. :)

      Poista
  3. Mahtavasti kirjoitettu postaus, oon sun kanssa niin samaa mieltä! :-)

    http://oona-h.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno kuulla, että en oo ainut, joka ajattelee näin! :)

      Poista
  4. Olipa hyvä postaus - samoja asioita olen itsekin usein pohdiskellut! :) Nykypäivän somet ym. antavat todellakin hieman vääränlaista kuvaa siitä, millainen tulisi olla ja mitä tulisi omistaa, että voisi olla "hyväksytty". Onneksi tämän ikäisenä varmasti kaikki ymmärtävät, että se ei välttämättä ole sitä todellista elämää, mutta kuinkas sitten juuri ne ala-asteikäiset lapset, ketkä ottavat vaikutteita kaikesta? Surullista :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Niimpä, oot kyl niin oikeessa. Mut eipä näihin asioihin voi juurikaan vaikuttaa. :(

      Poista