15.8.2016

Ajatuksia omillaan asumisesta

Vielä ollessani noin polven korkuinen muistan, miten pohdinkaan oppisinko koskaan valmistamaan kastiketta, keittämään perunoita tai maksamaan laskuja. Aikuisten maailma vaikutti niin vaikealta ja samalla mielenkiintoiselta. Kainalokeppimittaan kasvettuani mielessä pyöri se, että miten sitä jaksaakaan joka viikko siivota ja haluaisinko koskaan ylipäänsä koskea vessaharjaan. Myös se, että kaikki asiat pitäisi hoitaa itse, eikä äiti oliskaan aamusin varmistamassa, että nousen varmasti ylös ihmisten aikoihin, enkä syö ruokana pelkkää sipsiä ja karkkia kuulosti melko pelottavalta. 

Mä halusin pitkästä aikaa kirjottaa jotain hieman henkilökohtasempaa ja upota pintaa syvemmälle. Nyt kun monella alkaa uusi alku ja paikkakuntaa sekä kotia vaihdetaan opiskelujen perässä, tuntui omillaan asumisesta kirjoittaminen luonnolliselta tällä hetkellä. 

IMG_6043
Mä muistan edelleenkin muuttopäivän niin kuin eilisen. Äitin ja iskän kans ajeltiin peräkärry täynnä tavaraa farmari-focuksen perään kytkettynä kohti Seinäjokea - kohti kaupunkia, joka oli mulle tuttu ainoastaan pääsykoepäivältä. Matka kohti täysin tuntematonta siis alkoi. Siinä vaiheessa, kun oltiin purettu tavarat uuteen kotiin ja äiti ja iskä lähti ajelemaan kotiopäin, olo oli melko epätodellinen. Vaikka mä muutinkin Eetun kanssa yhdessä, pyöri päässä lähinnä kysymykset siitä, että pärjäänkö nyt varmasti, opinko koskaan uuden kaupungin katuja, osaanko mä käydä itte kaupassa, kun ei ookaan sitä kuuluisaa itsetäyttyvää jääkappia, joka meiltä kotikotoo löytyy. Olotila oli melko onnellisen itkun sekainen. Oli ihan mielettömän siistiä asua vihdoin omillaan, sisustaa just niinkuin ite halusin ja  enää ei tarvinnutkaan Eetun kanssa nähdä vaan viikonloppusin. 

Näin kahden vuoden omassa kämpässä asumisen jälkeen voin todeta, että oon paljon toimeliaampi ja aikaansaavampi ihminen kuin luulin. Mä todellakin osaan valmistaa herkullisia ruokia, maksaa laskut ja pitää paikat siistinä. Eikä se pytynkään peseminen oo niin kamalaa. Toki mun rinnalla on ollut rakastava poikaystävä, tai siis avomies. Mä nautin siitä, että saan aamulla ensimmäisenä tyhjentää itse tiskikoneen, mennä miten huvittaa, ja se, kun näkee miten oikeasti osaa pitää asiat reilassa, on lisännyt itseluottamusta. 

IMG_6061
Teinien uhmaikään, tutummin sanottuna murrosikään, tultuani, oli hinku pois kotoa jatkuva. Eihän kukaan 16-vuotias halunnut viettää viikonloppuja kotona. Kavereiden luona tuli punkattua viikonloppu jos toinenkin ja viimeistään siinä vaiheessa, kun aloin seurustelemaan Eetun kanssa, mua harvemmin tais näkyä kotona. Siinä missä teini-Sonja halus viettää mahdollisimman paljon aikaa muualla kuin kotona, aikuinen Sonja haluaa päästä käymään niin paljon kotona kuin mahdollista. Omaa kotikotia arvostaa niin erilailla, kun siellä ei enää asukaan. Vaikka Seinäjoki on tuntunut ihan kivalta paikalta ja rivitalossa asuminen on ollut ihan sopiva vaihtoehto, niin silti mulla on aina jonkinmoinen kaipuu maalle metsien ja peltojen keskelle - sinne, missä lähimpään naapuriin on reilusti yli kivenheiton pituinen matka. Välillä kotikotona vietetyn viikonlopun jälkeen Seinäjoelle takaisin lähteminen on ollut todella vaikeaa, sillä oikea koti on tuntunut aina olevan siellä, missä on perhe ja kaikki ne läheisimmät kaverit. Ette tiiäkään, miten ihanaa musta on aina Ikaalisissa ollessa ajella vaan ympäriinsä ja bongata mun vanhaa koulua, teitä, joita mun tennarit on tallannut satoja kertoja ja huomata, miten kaikki puutkin tuntuu tutuilta. 

IMG_6022
Omillaan asuminen on ollut helppoa, kun taas se, että asuu yli sadan kilometrin päässä kaikista niistä rakkaimmista ei, vaikka se ei välimatkana äärettömän pitkä ookaan. Kotikotona on aina ihan mielettömän ihana käydä, vaikka en voiskaan enää siellä kuvitella asuvani. Mä tykkään maksaa ite oman nettini ja ostaa ruokaa jääkaappiin. Nautin itsenäisestä elämästä. Ainut väärältä tuntuva juttu tällä hetkellä on kaupunki, mutta onneks mua ei täällä pidättele mikään muu kuin vielä hieman yli vuoden kestävät opinnot ja sitten oon vapaa menemään ihan minne vaan. Kuitenkin aion vielä ottaa kaiken ilon irti täällä asumisesta - onhan mulla täällä todella ihana kämppä, Seinäjoen kirjasto on ihan mahtava, koulussa näkee taas enemmän kavereita ja löytyyhän täältä vaikka mitä nättejä paikkoja. 

Musta olis mahtavaa kuulla myös teidän kokemuksia. Onko siellä muita, jotka on muuttaneet esimerkiks opiskelu- tai työpaikan perässä täysin tuntemattomaan? Tai onko joku teistä ihan nyt vasta muuttamassa omaan asuntoon ja millaisin fiiliksin?

2 kommenttia:

  1. Mulla omillaan asuminen koittaa ihan pian (kämppä jo olemassa!) joten tosi hyvään saumaan tuli tää postaus ^_^ Läheiset mulla asuu ympäri maailman ja kaupunkikin tuntuu just oikeelta, joten oon superinnokas näkemään, miten se itse arjen pyörittäminen ja muu sellanen multa sujuu :D Oli kiva kuulla sun ajatuksia yksin asumisesta etenki just nyt ku itellä sama on eessä niin kohta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikeeseen ajankohtaan siis ajoitin ilmeisesti tän postauksen! :) Tosi kiva kuulla, että oot noin innoissas omillaan asumisesta. Se on kuitenkin yks elämän tärkeimmistä etapeista! :)

      Poista